Kahdeksantuntisesta työpäivästä säädettiin laki sata vuotta sitten ja se rytmittää yhä yhteiskunnan rutiineja. Päivittäisen työajan lyhentämistä kuuteen tuntiin kokeiltiin 1990-luvulla, mutta hyvistä tuloksista huolimatta 6 + 6 päivävuorot eivät yleistyneet.

Kahdeksantuntinen työpäivä oli ollut työväenliikkeen ykköstavoitteena kunnallisen äänioikeuden ohella koko 1900-luvun ajan. Vuoden 1917 kuohuissa tavoitteet toteutuivat.

Paikallisten lakkojen seurauksena teollisuudessa työaikoja oli jo lyhennetty. Maaseudulla lakkoilu johti välien kiristymiseen ja ensimmäisten aseellisten järjestyskaartien perustamiseen.