Eläinurheilun historia on lähes yhtä pitkä kuin ihmisen ja eläimen tarina. Ensimmäiset eläinurheilun kritiikitkin esitettiin jo antiikissa.

Liikuntasosiologi, emeritusprofessori Hannu Itkonen kertoo Antiikin Kreikan urheilukilpailuista kirjassaan Eläimet urheilijoina ja kamppailijoina. Se on ensimmäinen suomenkielinen kokonaisesitys eläinurheilusta. Maailmaltakaan vastaavia ei juuri löydy.

– Saksassa on tutkittu eläinurheilua, mutta lähinnä normien ja lakien näkökulmasta, Itkonen sanoo.

Eläimiä sinänsä on tutkittu pitkään, mutta sosiologiassa eläintutkimus on ollut viime aikoihin asti olematonta, Itkonen kirjoittaa. Taustalla on vaikuttanut ajatus sosiologiasta ihmistieteenä. Luonto ja kulttuuri on mielletty erillisiksi.

Viime aikoina on kuitenkin tapahtunut ”eläinkäänne”, eläimiin on otettu uusi näkökulma. Niitä on alettu tutkia subjekteina, toimijoina, vaikkapa urheilijoina, kuten Itkonen tekee kirjassaan. Koko eläin-sana on kyseenalaistettu. Tilalle on tarjottu toislajinen-sanaa, jolla muistutetaan, että myös ihminen on eläin.

Mutta urheileeko eläin?

– Eläin ei laita turkkiinsa numerolappua. Ihminen laittaa eläimet urheilemaan. Kyse on ihmisen ja eläimen välisestä suhteesta, Itkonen selittää.