Suomalainen FINNARP-retkikunta keräsi kolmisen kuukautta kestäneellä tutkimusmatkallaan tietoa lumi- ja jääpeitteestä sekä 180–200 miljoonaa vuotta sitten purkautuneiden tulivuorten toiminnasta.

Suomen Etelämantereen-tutkimusretkikunnan FINNARPin tutkimuksissa saatiin uutta tietoa muinaisista jättipurkauksista muun muassa laavakerrosten rakenteita tutkimalla, sekä lumen ja jään pinnankarkeuden merkityksestä Auringon valon heijastumiseen.

Retken aikana Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseo Luomuksen geologit tutkivat Aboa-aseman ympäristön noin 180–200 miljoonaa vuotta sitten syntynyttä Vestfjellan vulkaanista kallioperää. Etelämanner alkoi tuolloin irrota Afrikasta.

Geologit tekivät muistiinpanoja laavakerrosten laajuudesta, paksuudesta ja sisäisistä rakenteista sekä keräsivät näytteitä laavakerroksista.

Retkikunnan johtaja Mika Kalakoski on tyytyväinen retken onnistumiseen. Mittaukset ja tutkimukset onnistuivat suunnitellusti, ja vuonna 1998 perustetun Aboa-aseman huollot saatiin tehtyä aikataulussa.