Adolf Hitler pyrki äärioikeiston mukana kaappaamaan vallan sekasortoisessa Saksassa ja epäonnistui. Vallankaappausyritys müncheniläisessä oluttuvassa marraskuussa 1923 teki hänestä kuitenkin kuuluisan.
Saksan kehitys ensimmäiseen maailmansotaan asti oli ollut nopeaa ja lupaavaa. Kaikissa yhteiskuntaryhmissä vallitsi optimismi. 1920-luku sen sijaan alkoi vaikeasti: Suursodan jälkeen keisarivalta lakkautettiin, sotasyyllisyys heitettiin kansakunnan harteille ja sotakorvaukset ajoivat maan syvään talouslamaan. Aika oli otollinen vallankumouksille.
– Tuntui, että kaikki oli romahtanut. Sitten ääriliikkeet, jotka tarjosivat jotain todella vaihtoehtoista tai paluuta vanhaan, saivat jalansijaa, kertoo Vesa Vares, Turun yliopiston poliittisen historian professori.
Marraskuun 8. päivänä puolueen kannattajien oli tarkoitus lähteä marssille Berliiniin ja kaataa hallitus. Joukko tunkeutui müncheniläisessä oluttuvassa pidettyyn kokoukseen pyrkimyksenään pakottaa osallistujat mukaan vallankumoukseen. Vallankaappausyritys päättyi seuraavana aamuna virkavallan piirittäessä marssijat ja monia osallistujia mukaanlukien Hitler pidätettiin.
Entä voisiko vastaavaa tapahtua uudestaan? Vareksen mukaan eri aikoja ei voi verrata toisiinsa. Silti vastaavat olosuhteet voivat viedä kohti samanlaisia seurauksia. Oluttupavallankaappaus tapahtui ihmiskunnan suurten kriisien eli suursodan ja pandemiaksi äityneen espanjantaudin jälkimainingeissa.
Historioitsijan mukaan epävarmuutta luovat tekijät kuten ilmastokriisi, pandemia tai sota voivat antaa jalansijaa ääriliikkeille.
– Viime kädessähän vallankaappausyritykset eivät välttämättä ratkea siihen, kuinka suuri joukko on sitä tekemässä, vaan siihen, kuinka suuri joukko pistää päättäväisesti vastaan, Vares muistuttaa.
Yle Areenassa aiheesta lisää kolmiosaisessa dokumenttisarjassa Hitlerin aikakausi, joka on katsottavissa 31.8.2024 saakka.
