Eläinavusteisten menetelmien, kuten ratsastusterapian tarjonta on kasvanut viime vuosina vauhdilla. Palveluja on tarjolla koulutuksesta terapiaan ja virkistykseen. Palveluntarjoajilla on erilaisia koulutuksia ja tavoitteita. Terapiaksi saa kutsua käytännössä lähes mitä tahansa.

Ammatillinen eläinavusteinen työ tarkoittaa alan täydennyskoulutuksen saaneen sosiaali-, terveys- tai kasvatusalan ammattilaisen tekemää työtä. Ratsastusterapeutilta vaaditaan sekä amk-tasoinen pohjakoulutus että kolmivuotinen ratsastusterapiakoulutus.

Nyt ratsastusterapeutit ovat huolissaan, että koko ala villiintyy ja että erilaiset pikakoulutukset syytävät kentälle kirjavan joukon toimijoita, joiden laatua ei valvo kukaan. Myös eduskuntaan perustettu eläinavusteinen työryhmä on nostanut esiin huolen standardien puutteesta.

Kuntoutussäätiön erikoistutkija Lotta Hautamäki on tutkinut eläinavusteisten menetelmien kenttää. Eläinavusteiset menetelmät voivat olla sosiaali- ja terveydenhuollon, hyvinvointialan tai koulutuksen palveluja, mutta myös vapaaehtoistoimintaa.

– Olennaista on ero on ammattilaisten ja vapaaehtoisten toteuttamien eläinavusteisten interventioiden välillä. Suurin huoli on, että ammattimainen työ ja vapaaehtoistoiminta sekoittuvat.

Suomessa viranomaiset eivät sääntele eläinavusteisen toimintaa. Sääntelyä on pohdittu, mutta sen aukoton toteuttaminen on vaikeaa. Myös sääntelevä taho puuttuu.