Kouluterveyskyselyssä tytöistä näin ilmoitti hieman harvempi. Ystävien puute on yleistä myös maahanmuuttajataustaisilla nuorilla. Kysely tehtiin yläkoulujen, lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten oppilaille. Ystävää vailla olevien nuorten määrä on vähentynyt kymmenessä vuodessa, mutta psykiatrin mukaan ihmissuhdetaitojen opettamiseen on kouluissa yhä satsattava.

Nuorten yksinäisyyttä on tutkinut esimerkiksi dosentti Niina Junttila Turun yliopistosta. Junttilan mukaan lähes joka viides lapsi tai nuori kokee jossain vaiheessa elämää yksinäisyyttä. Monilla yksinäisyys on kuitenkin ohimenevää. Sen sijaan noin joka kymmenes kokee, että yksinäisyys jatkuu vuodesta ja tilanteesta toiseen. Heistä on tutkijan mukaan syytä olla huolissaan.

Yksinolo ja yksinäisyys ovat eri asioita. Jokainen voi haluta olla joskus yksin. Yksinäisyys taas on olotila, joka ei ole itse valittu. Yksinäisyyttä voi tuntea yksin ollessaan tai porukassa, joka ei tunnu läheiseltä. Yksinäisillä nuorilla on usein esimerkiksi masennusta, ahdistusta, sosiaalisia pelkoja ja itsetuhoisia taipumuksia. Yksinäisyys on usein ensimmäinen oire huonosta voinnista.

Yksinäisyyden synnystä ei tiedetä kaikkea. Turun yliopistossa tutkitaan parhaillaan, miten yksinäiset vanhemmat voivat vaikuttaa nuorenkin yksinäisyyteen. On myös tutkittu, että mitä enemmän nuori käyttää aikaa ruutujen ääressä, sitä yksinäisempi hän usein on. Toisaalta moni on esimerkiksi älypuhelimella yhteydessä juuri kavereihin, eikä käyttö siis välttämättä tunnu yksinäiseltä.

Esimerkiksi Poikien Talot ovat tarkoittuja nuorille pojille ja miehille, jotka haluavat löytää ystäviä tai puhua murheistaan. Pienperheyhdistys taas järjestää mieskaveritoimintaa pojille, joilla ei ole arjessaan miespuolista läheistä aikuista. Tällaisista aikuisista vapaaehtoisista on kuitenkin pulaa.

Sekä Suomessa että ulkomailla on keskusteltu siitä, kuinka paljon ja miten ihmissuhdetaitoja ja tunnetaitoja voitaisiin opettaa lapsille jo päiväkodissa ja koulussa.