Arttu, Bea ja Hanna asuvat vanhusten palvelutalossa ja viettävät vauhdikasta opiskelijaelämää. Miten hevi, aloittelubileet ja kauhuleffat istuvat arkeen, kun ikäeroa kämppiksiin on 70 vuotta?

Vuoden vanhassa Nonna Linnassa asuu neljä nuorta ja 40 ikäihmistä. Yhteiselon aikana nuorten ja iäkkäämpien kämppisten ennakkoluulot toisistaan ovat hälvenneet. Vapaa-ajalla talossa katsotaan televisiota ja elokuvia sekä pelataan yhdessä Aliasta ja heitetään mölkkyä.

– Minun ikäisellä nuorella on semmonen tietty oletus, että ikäihmiset ne vaan mollaa. Että ne on sellaisia öyhöttäjiä, sellaisia käppäniä, mutta kun ei ne ole, 21-vuotias Arttu Luonsinen sanoo.

– Tosiaan niin, jos vanhukset jää median tietojen varaan, että nuoret vaan kulkee ostoskeskuksissa potkimassa mummoja ja puukottamassa toisiaan, niin sitten on ihana tutustua näihin nuoriin oikeasti, sanoo puolestaan 87-vuotias Seija Leskinen.

Yhteisöasuminen on jopa parantanut nuorten mielenterveyttä. Lisäksi nuorten läsnäolo on vähentänyt ikäihmisten yksinäisyyttä.

– Viimeksi eilen, kun tänne tuli uusi ihminen, hän sanoi ensi töikseen, että hän on ollut niin yksinäinen viime ajat ja on ollut onnellinen, että tuli tänne joukkoon, Leskinen tiivistää.