Robert Taylorin kotipaikka sijaitsee keskellä aluetta, joka tunnetaan Yhdysvalloissa lempinimellä Syöpäkuja. Asukkaiden syöpäriski on ollut moninkertainen verrattuna tavallisiin amerikkalaisiin vuosikausien ajan.

Syöpäkuja sijaitsee Mississippi-joen varrella New Orleansin ja Baton Rougen välillä, ja sillä on toinenkin lempinimi: Kemikaalikuja. Reilun sadan kilometrin matkalla on yli 150 teollisuuskompleksia, enimmäkseen muovi- ja kemianteollisuutta ja öljynjalostamoita. Lisää on suunnitteilla.

Tutkivien journalistien selvityksen mukaan syöpäriski on Taylorin kotialueella jopa 32-kertainen hyväksyttävään tasoon verrattuna. Lisäksi asukkailla esiintyy huomattavasti normaalitasoa enemmän astmaa ja muita hengitystiesairauksia.

Syöpäkujan saastuttavin teollisuus on rakennettu alueille, joiden asukkaista melkein kaikki ovat mustia amerikkalaisia. Heillä on ollut samat oikeudet valkoisten amerikkalaisten kanssa vasta alle 60 vuotta. Taylorin mukaan kyse on ympäristörasismista eli siitä, että mustien asuttamien alueiden saastuminen sallitaan.

– Luulin, että pahin mitä olemme kokeneet Yhdysvalloissa oli 400 vuotta orjuutusta. Mutta minulle nykyhetki pahempi. Orjilla oli jotain arvoa, koska heitä tarvittiin tuottamaan varallisuutta, Taylor sanoo.

Nyt, ensi kertaa Taylorin elämän aikana, valtio taistelee alueen asukkaiden puolesta. Presidentti Joe Bidenin hallinnon ympäristöministeriö on viimein kääntänyt katseensa Syöpäkujan ongelmiin. Alueen ongelmissa yhdistyy kaksi Bidenin hallinnon prioriteettia: ympäristönsuojelu ja rakenteellisen rasismin purkaminen. 

Nyt pahimpia saastuttajia on vaadittu vähentämään päästöjään. Vääntö on kuitenkin vasta alussa. Yksi saastuttavista yrityksistä on haastanut ympäristöministeriön oikeuteen ja syyttää sitä ympäristösääntelyn politisoinnista.