Koronapandemia vähensi yhteisen leikkimisen mahdollisuuksia. Poikkeusoloissa ja niistä toipuessa leikki antaa lapsille mahdollisuuden käsitellä vaikeitakin tunteita.

Kuusivuotias Myrsky Mäenpää kantaa selässään kiiltävän punaisia siipiä. Hän kertoo olevansa lohikäärme. Minkähänlaisia leikkejä lohikäärmeet leikkivät?

– Tulileikkejä!

Samalla Emil Ylitalo, hänkin 6-vuotias, lennähtää kaverin luo, lohikäärmeenä hänkin.

– Mä syöksen vihreää tulta, hän ilmoittaa ja suhauttaa suustaan hurjan leikkitulenlieskan toimittajan mikrofoniin.

Lohikäärmeitä leikkiessään Emil ja Myrsky ovat lapsuuden ytimessä. Dosentti ja tutkijatohtori Antti Malinen kutsuu leikkiä lapsen tavaksi olla maailmassa.

– Leikki on niin oleellinen osa lapsen elämää ja toimintaa, että sillä on hyvin iso hyvinvoinnillinen merkitys.

Lapset on taitavia löytämään ympäristöstään monenlaisia toiminnan ja leikin mahdollisuuksia. Näin tapahtuu myös poikkeusoloissa.

– Jos mietitään vaikka toisen maailmansodan kokeneita suomalaisia, niin he saattavat muistella miten leikkivät jopa pommisuojissa tai evakkomatkoilla.

Nykylasten lapsuutta on varjostanut ensin pitkä koronapandemia ja sen jälkeen Ukrainan sodan aiheuttama huoli. Moni lapsi on todennäköisesti askarrellut nukeille hengityssuojaimia koronatartuntaa vastaan ja hoitanut koronatautia lääkärileikeissä.