Helsingin yöelämässä kilpailu asiakkaista ja yleisöstä on kovaa. Menestykseen tarvitaan yhä enemmän erikoistumista ja juuri sen oikean yleisön löytämistä. Olohuoneklubi on tästä yksi esimerkki.
Olohuoneklubilla Kulttuuriareena Gloriassa yleisö istuu sohvilla
ja säkkituoleilla, osa jopa makoilee lattialla. Lavalla
on lempeä valo ja seinällä roikkuu ryijy; on nojatuoleja, suuria viherkasveja
ja mukava nojatuoli. Lippuja klubille
myydään vain 250 kappaletta, vaikka saliin mahtuu 600 ihmistä.
Intiimi ja kotoisa tunnelma on poikkeuksellista livekeikoilla.
Olohuoneklubilla se toimii – ihmiset käyttäytyvät rauhallisesti ja keskittyvät
kuuntelemaan musiikkia.
Olohuoneklubin isä on 21-vuotias Pietari Pyykönen, jonka
kokemus tapahtumajärjestämisestä oli ennen tätä kevättä pyöreä nolla. Klubin
idea sattui tulemaan mieleen, kun Pyykönen oli viime syksynä Gloriassa
äänimiesharjoittelijana.
- Haluan luoda sellaiset puitteet, että yleisö voi keskittyä
musiikkiin. Olen vähän sellainen, etten tykkää riehua keikoilla. Siksi oli
luontevaa, että täällä istutaan ja ollaan vaan, Pyykönen sanoo.
Kevään mittaan lavalle ovat kivunneet muun muassa Pariisin
Kevät ja Egotrippi. Keskiviiikon kattaukseen kuuluivat Joose Keskitalo, Manna,
Prince of Assyria ja illan kruunannut Mirel Wagner.
Jokaisen illan aikana esiintyy neljä muusikkoa tai yhtyettä.
Illan pääesiiintyjä on yleisölle yllätys. Miten on mahdollista tarjota
yleisölle neljä konserttia yhden hinnalla?
– Mä oon vaan tämmönen Pietari, joka järkkää tällaista. Me
tehdään tätä tavallaan artistien kanssa yhdessä, tällaista minifestivaalia.
Olen heidän puolellaan ja he ovat lähteneet mukaan tekemään jotain
ainutkertaista.
Olohuoneklubista ovat innostuneet paitsi muusikot, niin myös
muiden alojen taiteilijat. Keskiviikon klubi-illassa kirjailija Miki
Liukkonen luki musiikkiesitysten välissä tekstejään.
Neljä
lukemissettiä yhden illan aikana tuntui Liukkosesta etukäteen hurjalta, mutta
siitä selvittiin yleisön kannattelemana. Se taputti ja nauroi oikeissa
kohdissa. Yleensä lukukeikoilla kuulijoiden sietokyky on kirjailijan arvion
mukaan noin kymmenen minuuttia.
– Tuntuu, että olin viihdyttävämpi kuin ennen, suorastaan
hulvaton. Tuntuu, että täällä pitää esiintyjänäkin muuttua, teksti menee eri
tavalla läpi. Tämä vaatii esiintyjältä muutakin kuin tekstin lukemista suoraan
paperista.