Sanomisen vapaus koitti suomalaisille jo 1800-luvulla.
1800-luvun lopussa sanomalehtien yleisönosastot olivat suosittuja mielipidealustoja. Ne olivat oman aikansa sosiaalinen media, mutta vihapuhetta niissä ei viljelty.
Miesselittäjät ja miespuoliset mielensäpahoittajat olivat jo tuolloin mielellään äänessä, sillä kaikista yleisönosastokirjoittajista vain kaksi prosenttia oli naisia. Naisten tunteenpurkauksia pidettiin tuolloin naurettavina, vastenmielisinä, jopa yhteiskuntajärjestykselle vaarallisina.
Ylen uutisia aiheesta
Nykysomesta tuttua vihapuhetta ei 1800-luvun yleisönosastoilla nähty, mutta kielenkäyttö koveni ennen kansalaissotaa
open_in_new
Ylilautaa vaaditaan tilille törkysisällöstä – näin ylläpito vastaa kritiikkiin: ”Ihmiset ovat äänestäneet jaloillaan”
open_in_new
Lisääkö vihapuhe viharikoksia? Kyllä lisää, vastaa esimerkiksi Trumpin muslimitviittejä koskenut huippututkimus
open_in_new
Hyvin sanottu: Vihapuhe on väkivaltaa, josta hyötyy harva, mutta ilmiötä tutkivat halutaan hiljentää (Vuodelta 2022)
open_in_new
