Johan Vilhelm Snellman oli suomalaismielinen filosofi, kirjailija ja sanomalehtimies. Hän korosti suomen kielen asemaa ja oman rahan saamista Suomelle.

J.V. Snellman (1806-81) vaati suomen kielen edistämistä kansan sivistystason nostamiseksi. Keisari Aleksanteri II allekirjoitti vuonna 1863 Snellmanin tuoman kieliasetuksen, jolla sovittiin, että Suomesta tulee 20 vuoden kuluessa virallinen kieli oikeuslaitoksessa ja opetuksessa ruotsin rinnalle. Suomesta ei tullut tasavertaista kieltä ruotsin kanssa kuin vasta vuoden 1923 kielilaissa. Snellman vaikutti myös siihen, että Suomi sai oman markan vuonna 1860. Snellmanin kuva onkin esiintynyt suomalaisissa seteleissä ja hänen patsaansa sijaitsee Suomen Pankin edustalla.

Snellman liittyy myös Suomen varhaiseen puoluepolitiikkaan. Suomalainen puolue (1863-1905) oli yksi Suomen ensimmäisistä puolueista. Puolueen ideologiaan kuului suomenmielisyys eli fennomania. Liikkeen henkinen johtaja oli Snellman, joka oli esittänyt kansallisuusohjelmansa sanomalehtimiehenä ja yliopiston opettajana. Hän loi idean yhdestä Suomen kansasta, jolla on yhteinen kansallisuustietoisuus. Snellman osasi suomea, mutta hänen äidinkielensä oli ruotsi, jolla hän hoiti valtion asioita. Snellmanin päivä on vakiintunut liputuspäivä.