Terrori-iskujen jälkeen Belgiassa etsitään keinoja tunnistaa ja torjua radikalisoituminen. Maahanmuuttajavaltaisiin kaupunginosiin on lähetetty satoja poliiseja, joiden tehtävä on seurata katujen tilannetta. Paikalliset järjestöt peräänkuuluttavat kuitenkin lisätukea myös alueen nuorten koulutukseen.

Rikkaiden ja köyhien välinen kuilu on 2000-luvulla syventynyt lähes kaikissa Euroopan pääkaupungeissa. Tuloerot vaikuttavat asuinkaupunginosaan eniten esimerkiksi Madridissa ja Lontoossa, vähemmän vaikkapa Oslossa. Taustalla ovat työmarkkinoiden rakennemuutos, kasvavat tuloerot ja globalisaatio. Yhä useampi eurooppalainen työskentelee teollisuuden sijaan palvelualoilla. Palkat ovat matalia tai erittäin korkeita, keskituloisia on vähemmän.

Belgiassa ongelmien hoitamista hankaloittaa monimutkainen hallintorakenne sekä maan jakautuneisuus. Bryssel on jaettu erilaisiin hallinnollisiin ja kielellisiin alueisiin, jotka vaikeuttavat yhteisen näkemyksen löytymistä esimerkiksi maahanmuuttajien kotouttamisessa. Lisäksi viranomaisten läsnäolo Molenbeekin ja Saint-Jossen kaltaisissa ongelmakaupunginosissa on ollut tähän asti vähäistä. Koska köyhät kaupunginosat ovat saaneet pitkään pärjätä omillaan, ovat ne samalla eristäytyneet. Köyhyys tai sosiaaliset ongelmat eivät selitä radikalismia, mutta ne antavat kasvualustan ääriaineksille – etenkin, kun etniset ja uskonnolliset vähemmistöt pakkautuvat samoille pienille alueille.