1980-lukuun liitetään usein räikeys, kulmikkuus ja itsekkyys. Leimallista aikakaudelle oli myös optimismi ja valoisa usko tulevaisuuteen. Vuosikymmen oli kuitenkin hyvin ristiriitainen.
Helsingin kaupunginmuseon tutkimuspäällikkö ja vs. johtaja Minna Sarantola-Weiss hämmästyi, miten vähän aikaa on tutkittu kulttuurin näkökulmasta. Kun 1970-luvulla korostettiin yhteisöllisyyttä ja yhteiskunnan muuttamista yhdessä, korostui 1980-luvulla yksilö.
– 1970-luvulla puheissa korostettiin demokratiaa ja tasa-arvoa. 80-luvulla ryhdytään puhumaan siitä, mitä yksilöt haluavat tehdä. Myös mediassa ryhdyttiin nostamaan vahvasti yksilöjä esiin.
Suurimpana muutoksena Sarantola-Weiss pitää henkisen ilmapiirin vapautumista. Hänen mukaansa suomalaiset rentoutuivat 80-luvulla.
– Uskallettiin käyttää rahaa. Siihen saakka oltiin lähinnä säästetty ja yritetty elää vaatimattomasti. Elämään tuli jonkinlaista keveyttä, mitä ei aiemmin ollut ollut.
