Puheterapiaa kohdistetaan resurssipulan takia muun muassa vaikeampiin kielellisiin häiriöihin. Yksittäinenkin äännevirhe voi kuitenkin aiheuttaa lapselle sosiaalista haittaa.

Mari-Johanna Knuutti harjoittelee koulusta saatuja äänneohjeita 7-vuotiaan tyttärensä Matildan kanssa kotona Laihialla.

Ensimmäisellä luokalla olevalta Matildalta puuttuu vielä se yleisin äänne, jonka kanssa usea ikätoverikin painii: r-äänne. Ärrää päristellään perheessä lähes joka päivä pieninä annoksina.

Nyt alakoulussa puheopetusta annetaan kerran viikossa noin varttitunnin verran. Tähän Knuutti on ihan tyytyväinen, koska tuloksia on alkanut syntyä. Aiemmin opetusta on tarjottu vain verkon kautta.

Knuutti sanoo kuulleensa, että erityisopettajan vetämää opetusta on tiedossa kuitenkin vain ensimmäisen luokan ajan. Sen jälkeen koulusta ei ole ainakaan aktiivisesti luvassa Knuutin mukaan apua tilanteeseen.

Vaikka Matilda oli aiemmin sanonut, ettei äänteen puuttuminen häntä haittaa, kertoi iloinen reaktio kuitenkin äidin mielestä siitä, että se oli vaivannut ainakin jonkin verran.

– Mielestäni näitä lieviä äännevirheitä ei pitäisi vähätellä tai ajatella, että ne eivät vaikuttaisi lapseen. Se voi olla lapselle tosi tärkeä juttu, Knuutti pohtii.