Olipa kerran, tarina satujen synnystä -näyttely Tampereen Museokeskus Vapriikissa tarkastelee laajasti satuja ja niiden historiaa. Satujen historia ulottuu tuhansien vuosien taakse.

Tuhkimon sisaret leikkelivät jalkojaan, ja yrittivät kotikutoisen ja verisen amputaation jäljiltä saada niitä mahtumaan lasikenkään. Hannu ja Kerttu -sadun koukkunenäinen noita taas harjoitti kannibalismia ja söi pikkulapsia – paistettuaan lapsukaiset ensin elävältä rapeiksi suupaloiksi uunissa.

Vuosisatoja sitten sadut suunnattiin pääsääntöisesti aikuisille, joten niissä suorastaan mässäiltiin julmuuksilla ja toisinaan perversioillakin. Sittemmin satuja ryhdyttiin siivoamaan, jotta niistä saataisiin salonkikelpoisia.

– 1600-luvulta esimerkiksi tiedetään Prinsessa Ruususen ensimmäisiä versioita, jotka ovat nykypäivänkin mittapuulla aika rajua kamaa. Satujen siivoaminen, jota tehtiin paljon etenkin 1800-luvulla, vaikutti siihen, että nykyisin sadut sopivat myös lapsille, Museokeskus Vapriikin museolehtori Mira Lauri kertoo.

Satujen tarkkaa syntyaikaa ei ole tiedossa, mutta Egyptissä satuja kerrottiin jo neljätuhatta vuotta sitten.