Juuri nyt on paras aika olla sinkku. Vuosisatojen ajan avioliitto oli ainoa normi ja päämäärä, kertoo tietokirja Sinkkuus kautta aikojen.

Vanhapiika, ikäneito, vanhapoika. Entisajan suomenkieliset nimitykset naimattomalle ihmiselle ovat olleet alentavia. Sana vanhapiika juontaa juurensa maatalousvaltaiseen yhteiskuntaan, joka oli Suomessa voimissaan vielä toisen maailmansodan aikaan.

Jos nuori nainen ei ollut suuren talon tytär, hän useimmiten lähti piiaksi lähialueelle. Kunnes meni naimisiin tai jäi ikuisen piikuuden luuppiin. Naimaton mies taas pysyi jotenkin vajaana, ei kypsynyt täydeksi mieheksi ja perheen pääksi, vaan jäi pojaksi.

Katolisessa maassa yksi harvoista keinoista välttää avioliitto oli vetäytyä luostariin.

Tietokirjailija ja kulttuurihistorioitsija Henna Karppinen-Kummunmäki on tutkinut erityisesti naisten ja tyttöjen sekä populaarikulttuurin historiaa. Loppuvuodesta 2024 ilmestynyt tietokirja Sinkkuus kautta aikojen kertoo siitä, miten naimattomien ihmisten elämä on sujunut keskiajalta tähän päivään.