Metsä- ja uittotyömaiden kämpillä perunoita keittelivät usein nuoret maalaistytöt. 

Metsätyömaat hoidettiin mies- ja hevosvoimin pitkälle yli 1900-luvun puolivälin. Miehille tarvittiin muonitusta ja tämän hoitivat usein niin kutsutut kämppäemännät.

Nykyajan näkökulmasta katsottuna alaikäisen lapsen lähettäminen yksin aikuisen miesjoukon keskelle metsään voi oudoksuttaa, mutta Kämppäemäntiä ja laivakokkeja (Tapio) -kirjan kirjoittaja Maaria Haikola ymmärtää ratkaisuja, joita tytöt ja heidän perheensä tekivät.

Huomattavasti paremmin palkattu työ kämpällä kuulosti monille maaseudun tytöille paremmalta kuin puoli-ilmainen piikominen naapuritilalla. Haikolan mukaan monet emänniksi lähteneistä olivat jo kotonaan tottuneet kokkaamaan vähistä tarvikkeista isolle porukalle.