Jokaisen suomalaisen ulottuvilla pitäisi nyt olla poistotekstiilin keräyspiste. Vuodenvaihteessa voimaan tullut uusi jätelaki velvoittaa kunnat keräämään asukkaiden käytöstä poistetut tekstiilit. Tekstiilijätteet pitää siis täst’edes lajitella erilleen muusta jätteestä.

Jokaisen suomalaisen ulottuvilla pitäisi nyt siis olla tekstiilijätteen keräyspiste. Käytännössä jokaisesta kunnasta ei löydy tällaista pömpeliä, vaan yksi jätelaitos saattaa hoitaa vaikkapa 17 kunnan tekstiilijätteen keräyksen.

Tekstiilien kierrätyslaitoksen pilottilinjastolla Paimiossa giljotiinin näköinen terä viipaloi käytöstä poistettuja vaatteita pieneksi silpuksi. Tänne päätyvät ympäri Suomen kerätyt rikkinäiset ja käyttökelvottomat vaatteet ja muut tekstiilit.

Ne kokevat tällä linjastolla melkoisen muodonmuutoksen: kokonaisista vaatteista revitään koneen eri kohdissa yhä pienempää silppua. Lopulta toisesta päästä putkahtaa 200-kiloinen paali tekstiilien kiertotalouden malliainesta; uudelleen hyödynnettäksi kelpaavaa tekstiilikuitua.

Pikamuoti ei kuitenkaan muutu ympäristöystävälliseksi niin, että heikosti kulutusta kestävät ja vain vähän käytetyt vaatteet nakataan poistoon ja ostetaan taas uutta tilalle.

– Tämä on yksi hyvä elementti tekstiilien kiertotalouden edistämisessä, mutta ei voi ajatella, että ostan, ostan, ostan ja käytän vain muutaman kerran, enkä huolla ja korjaa ja sitten teen hyvän teon ja laitan kierrätykseen, sanoo ympäristö- ja energiatekniikan lehtori Henna Knuutila Turun ammattikorkeakoulusta.

Sen sijaan pitää Knuutilan mukaan miettiä tekstiilien käyttöiän pidentämistä ja laadukkuutta.

– Kun tekstiili on rikki tai käyttökelvoton, kierrätys on todella hyvä vaihto. Sitten saadaan vielä raaka-aineelle uusi elämä, Knuutila sanoo.