Tutkijan mukaan Suomen ensimmäiset vuosikymmenet Venäjän vallan alla eivät olleetkaan synkkää pysähdyksen aikaa. Tuore historiantutkimus pyrkii monipuolistamaan käsityksiämme Suomen 1800-luvun autonomian ajasta, jolloin – päinvastoin kuin aiemmin on tulkittu – elettiin monien uudistusten aikaa.

– Historiallisten myyttien purkaminen on tärkeää. Olen ikään kuin halunnut pöllyttää käsitystä valtioyön ajasta eli siitä ajanjaksosta ennen valtiopäivien kokoontumista 1863, jonka ajateltiin olevan synkkä venäläisyyden painostama aikakausi, sanoo Helsingin yliopiston poliittisen historian dosentti Kristiina Kalleinen.

Kun Suomen sodan seurauksena Ruotsi menetti alueitaan Venäjälle, Suomesta tuli keisarin hallitsema suuriruhtinaskunta. Ensialkuun luottamus uutta vallanpitäjää kohtaan oli vaikea rakentaa. Maaseudulla pelättiin maaorjuutta, ylhäisöä kammotti virkakielen muuttuminen venäjäksi. Nämä uhkakuvat eivät kuitenkaan toteutuneet, vaan 1840-luvulla oli esimerkiksi huomattavaa taloudellista kehitystä.

Venäjälle Krimin sodassa koettu häviö 1850-luvulla oli traumaattinen kokemus, mutta sen seurauksena maassa polkaistiin käyntiin uudistumisen ja vapautumisen aikakausi, joka ulottui Suomeenkin. Palkintona itärajan puolustamisesta sodassa keisari Aleksanteri II kutsui säädyt koolle 1863.