Varhaiskasvatusta pidetään hyvin tärkeänä Venäjällä. Lapsia aletaan opettaa lukemaan ja laskemaan aikaisin. Suurissa kaupungeissa on nykyisin uudenlaisia, yksityisiä päiväkoteja, joilla on oma kasvatussuuntansa.

Perinteinen venäläinen perhekulttuuri poikkeaa hieman suomalaisesta. Arki keskittyy paljolti perheen ja suvun ympärille, ja sukulaiset vierailevat paljon toistensa luona. Esimerkiksi isoäidillä on perinteisesti merkittävä rooli pienten lasten kasvatuksessa. Lapsille korostetaan, että vanhempia ihmisiä tulee kunnioittaa.  Yksi Ylen aiemmin haastattelemista venäläisistä vanhemmista (ks. linkki) arvioi, että Venäjällä lapsille luetaan ja lauletaan enemmän kuin Suomessa, jossa hänen mielestään aikaa vievät tietokoneet. Kouluissa on Venäjällä usein harrastuskerhoja vaikkapa matematiikan tai shakinpeluun ympärillä.

Oppimista tapahtuu muutenkin kuin koulussa opiskelemalla.  Kasvatustieteissä puhutaan leikkipedagogiikasta eli leikin kautta tapahtuvasta kasvattamisesta. Erilaisissa peleissä ja leikeissä lapsi harjoittelee jo oppimiaan asioita. Mukavan tekemisen kautta oppiminen tapahtuu ikään kuin vaivihkaa. Pelit ja leikit vaativat kokeilemista ja ymmärtämistä, jolloin lapsen erilaiset kognitiiviset taidot kehittyvät. Pelien ja leikkien kautta kehittyvät esimerkiksi kieli, muisti, syiden ja seurausten hahmottaminen sekä ongelmanratkaisutaito. Leikki muiden kanssa opettaa myös sosiaalisen vuorovaikutuksen taitoja.

Esimerkiksi päiväkodin ja alakoulun väliin sijoittuva esikoulu hyödyntää paljon juuri leikkejä ja pelejä. Tarkoituksena on tukea oppimista ja sosiaalisten taitojen hankkimista sekä valmistaa lasta tulevaan koulukäyntiin. Esimerkiksi Porin Liinaharjan päiväkodissa on opeteltu kirjaimia juuri leikin kautta: esikoululaiset ovat etsineet Herra Kurre Kirjaimen kadonneita kirjaimia kirjeissä tulevien vihjeiden  perusteella.