Maaliskuun lopulla YK:n päämajassa New Yorkissa järjestettiin vesikonferenssi – ensimmäistä kertaa 46 vuoteen. Ilmastonmuutos on nostanut veden yhdeksi ihmiskunnan kohtalonkysymyksistä.

Jo nyt vesi käyttäytyy toisin kuin ennen, hydrologinen kierto on muuttunut ja ilmastolliset ääri-ilmiöt lisääntyvät.

Pitkiä kuivuusjaksoja esiintyy tihenevään tahtiin eri puolilla maapalloa. Kymmenet miljoonat ihmiset kärsivät monsuunisateiden aiheuttamista jättimäisistä tulvista viime kesänä Pakistanissa. Yli tuhat ihmistä kuoli.

Ääri-ilmiöiden ohella veden käyttö lisääntyy. Jo arviolta puolet maailman ihmisistä kärsii jonkinasteisesta vesipulasta.

Kun yläjuoksulle vesivoimaa rakentavan maan ja alajuoksun naapurin näkemykset kolaroivat, tarvitaan vesidiplomatiaa.

– Me näemme, että vesidiplomatia on ennakoivaa rauhanvälitystä. Diplomatian tueksi tulee luonnonvaraosaamista, erityisesti vesiosaamista. On tiedettävä joen hydrologinen tila, jotta pystytään tuomaan neuvotteluihin tietoa ja näkemystä, ulkoministeriön vesiasioiden erityisedustaja Antti Rautavaara kertoo.

Suomi on veteen liittyvässä diplomatiassa iso tekijä. Taustalla on pitkä rajavesiyhteistyö Neuvostoliiton ja myöhemmin Venäjän sekä Ruotsin ja Norjan kanssa. YK:lla on kaksi rajavesien käyttöä määrittelevää sopimusta. Ne molemmat ovat Suomen alulle panemia. Helsinki-sopimus solmittiin vuonna 1992 ja New Yorkin sopimus vuonna 1997.