Syntymäsokean Tuukka Ojalan kokemus ulkonäöstä rakentuu toisten kertoman ja kirjallisuuden pohjalta. Ulkonäkötyöhön keskittynyt väitöskirjatutkija Anna Grahn ehdottaa, ettemme kommentoisi ulkoisia piirteitä lainkaan.

Ojalan sanavarastoon kuuluu näkeminen, mutta ei sanan virallisessa merkityksessä. Näkeminen on hänelle aina kohtaamista ja kokemista.

Ojala ymmärtää, että joku voi kuvitella sokean henkilön ”pureutuvan röntgen-katseellaan suoraan vastapuolen sieluun” ohittaen kaikki ulkonäköön liittyvät seikat.

Tätä ei kuitenkaan todellisuudessa tapahdu. Ei ainakaan Ojalalle, joka myöntää myös pinnallisten ajatusten puskevan toisinaan esiin.

– Olen saanut muilta niin paljon ulkonäkööni liittyvää informaatiota, että aina kun teen jotain ulkonäköön liittyviä valintoja, niin enemmän kuin minkään muun asian kanssa mietin, ketä miellytän tai ketä en.

Taloussosiologian väitöskirjatutkija Anna Grahn Turun yliopistosta ehdottaa, että ihmiset lakkaisivat kommentoimasta toistensa ulkonäköä. Silloinkin, kun on tarkoitus kehua.

Grahn on syventynyt ulkonäkötyöhön, eli ulkonäköä muokkaaviin käytänteisiin, kuten esimerkiksi urheiluun. Hän uskoo, että ulkonäkö rakentuu suurimmaksi osaksi muita ihmisiä varten, koska olemme jatkuvassa vuorovaikutuksessa vallitsevan ympäristön kanssa saaden ja antaen tähän vaikutteita.

– Kuvittelemme, että vahvistamme kehumalla kommentin saaneen itsetuntoa. Tosiasiassa positiivinenkin kommentti viestii, että ulkonäköäsi tarkkaillaan, Grahn muistuttaa.