Luonnontieteellisen keskusmuseon tänä vuonna käynnistämä laaja lepakkoseuranta alkoi kesällä. Tarkoitus on selvittää, mitä lepakkolajeja on missäkin päin Suomea. Ympäri maata on yhteensä 44 tutkimuspaikkaa, joista vastaavat vapaaehtoiset.

Lepakkoseurantaa on tehty Suomessa jo pitkään, mutta pienemmällä mittakaavalla. Aikaisemmin lepakkoja on seurattu pääosin vain rengastuksilla ja talvipaikkaseurannoilla. Tänä vuonna lepakkoseurantaa on alettu tekemään vapaaehtoisten huoltamilla ultraäänitallentimilla.

Suutarin mukaan lepakot ovat myös hyviä indikaattoreita luonnon tilasta. Ne voivat olla alttiita esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutuksille.

– Pitkäaikaisella seurannalla voidaan saada selville, miten ilmastonmuutos vaikuttaa lajien levinneisyyksiin tai levittäytyykö Suomeen uusia lajeja. Sitten samalla voidaan pohtia, mistä se voisi johtua, Luonnontieteellisen keskusmuseon lepakkoseurannan suunnittelija Miina Suutari selostaa.