Itsekorjautuvassa materiaalissa rikkoutuneen kappaleen ainesosat pyrkivät palautumaan tasapainotilaan, jolloin materiaalissa oleva reikä tai viilto umpeutuu.
Vastaavanlaisia materiaaleja on kehitetty aiemmin muualla maailmalla, mutta oululaiskeksintö poikkeaa aiemmista siten, ettei se tarvitse ulkoista energiaa eivätkä aineen ominaisuudet muutu ajan kuluessa. Materiaali korjaa itsensä jopa muutamassa minuutissa, ja se on myös hyvin venyvää.
Keksintö syntyi osana tietoliikenteen ja mikroelektroniikan tutkimusta, kun maailmalla kehitetyt itsekorjaavat materiaalit eivät taipuneet mikroelektroniikan tarpeisiin.
Materiaalista voitaisiin valmistaa esimerkiksi puettavaa elektroniikkaa tai jopa ihon kaltaisia älypukuja, sekä itsensä korjaavat luotiliivit.
