Naisten ja miesten
palkkaerot kasvavat julkisen sektorin tehtävissä koko työuran ajan. Tilastokeskuksen mukaan ne ovat suurimmillaan eläkeiän
kynnyksellä 60 ikävuoden korvilla. Mies tienaa silloin jopa tuhat euroa enemmän
kuussa kuin nainen.
Tasa-arvolla on Suomessa laissa säädetty pohja. Suomen perustuslain mukaan ketään ei saa asettaa eri asemaan esimerkiksi sukupuolen, iän, uskonnon tai lukuisten muiden syiden perusteella. Perustuslaissa velvoitetaan myös edistämään sukupuolten tasa-arvoa yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä.
Tasa-arvoon liittyy myös muun muassa erillinen tasa-arvolaki. Sen tarkoitus on estää sukupuoleen perustuva syrjintä, edistää tasa-arvoa ja parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä. Säännökset koskevat viranomaisia, koulutuksen järjestäjiä ja työnantajia. Näiden tahojen tulee aktiivisesti edistää tasa-arvoa toimintansa suunnittelulla. Sukupuoleen perustuvaa syrjintää on esimerkiksi se, jos naista ei valita työhön sukupuolensa takia tai jos häntä kohdellaan eriarvoisesti esimerkiksi raskauden takia. Myös sukupuolivähemmistöihin liittyvä syrjintä on kiellettyä. Esimerkiksi transsukupuolisten tulee saada työpaikalla tasavertaista kohtelua muiden kanssa.
Käytännössä tasa-arvo ei toteudu tavoitteiden mukaisesti. Vuonna 2013 säännöllisen työajan perusteella maksettava palkka oli naisella 17 prosenttia pienempi kuin miehellä. Vuonna 2013 vain yhdessä suomalaisessa pörssiyhtiössä oli toimitusjohtajana nainen. Suomessa on ollut muita EU-maita tyypillisempää, että yritysjohtajilta edellytetään teknistä koulutusta. Se taas on miehillä tavallisempi tausta kuin naisilla. Tasa-arvoa voidaan työelämässä parantaa esimerkiksi edistämällä naisten siirtymistä johtotehtäviin sekä perheen hoidon tasapuolisemmalla jakamisella naisten ja miesten kesken. Tasa-arvoa ajavaa yhteiskunnallista liikettä sanotaan feminismiksi.
Euroopan tasa-arvoinstituutin mukaan Suomi on tasa-arvoasioissa EU-maista toisella sijalla Ruotsin jälkeen.